SARJAKUVAN PIIRTÄMINEN JA TUSSAUSTEKNIIKAT
PIIRTÄMINEN KÄSITTEENÄ
Yksinkertaisimmillaan tarkoittaa silmän ja käden koordinaatiokykyä, jota voi harjoitella.
Kun harjoittelet erilaisia piirustustekniikoita. Alkaa tietyt asiat muuttumaan automaattisiksi. Et siis enää edes ajattele sitä, miten pidät kynää kädessä tai kuinka varjostaminen toimii. Vaan osaat tehdä ne, niitä sen enempää miettimättä. Esimerkkinä voisin käyttää biologista ihmisen ominaisuutta kuten hengittäminen. Et ajattele jokaista hengenvetoa, mutta hengität.
En siis välttämättä enää tarvitse apuviivoja, kun piirrän. Käytän asioiden hahmottamiseen ns, ankkuripisteitä, joilla mittaan eri asioiden suhdetta toisiinsa silmämääräisesti. Mutta apuviivat auttavat hahmottamaan suuria ja monimutkaisia kokonaisuuksia ja ovat hyödyllisiä apuvälineitä piirtämistä harrastaville. (Tämä on siis minun tapani piirtää katson paperia ja piirrän suoraan intuitiivisesti.) Poikkeuksia piirustustyyliin kuitenkin tulee silloin kun käytetään eri tekniikoita.
Kysymys on aina siitä mitä piirretään ja millä tekniikalla? Onko aihepiiri minulle tuttu vai täysin vieras. Eli suurin osa piirtämisen ajasta kuluukin usein asioihin perehtymiseen ja tausta tutkimukseen. Tätä kutsutaan ideointi ja luonnosteluvaiheeksi, jossa tutustun aihepiiriin. "Thumbnails" hahmoa tutkitaan ja sommitellaan nopeasti pieninä luonnos ikkunoina. joista valitaan mieleinen muoto. Tätä muotoa aletaan sitten pikkuhiljaa lisäkehittämään eteenpäin. Minkälainen rakenne jollakin asialla on? Jos se on esimerkiksi elollinen olento. Miten se liikkuu? Onko eläimellä tai olennolla selkäranka vai ulkoinen panssari kuten ravuilla? Sitten tässä luonnostelun vaiheessa alan perehtymään asian muotokieleen. Mittaan siis vain eri osien suhdetta toisiinsa.
Tämä sama periaate siis toistuu kaikessa piirtämisessä. Kun piirrät kasvoja tutkit kasvon piirteiden suhdetta toisiinsa. Missä kohtaa kalloa on silmät, suu ja nenä. Ja kaikki tämä tieto on jo sinulla itselläsi olemassa. Piirtämisen harjoittelussa on kysymys ainoastaan siitä miten osaat tulkita sen informaation paperille. (Tai johonkin muuhun näkyvään olomuotoon esim. Digitaaliseen kuvan rakentamiseen 3D muodon mallintamiseen)
Kun kasvoissa tutkitaan kasvonpiirteiden suhdetta toisiinsa. Niin maiseman piirtämisessä tutkitaan talojen, puiden maan muotoja toisiinsa.
Vinkki: Käytännössä siis samankaltaiset periaatteet, kuin perspektiivin piirtämissä.
PIIRTÄMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ
Voi karkeasti ottaen jakaa muutamaan perus vaiheeseen. Ideointi ja luonnostelu vaiheeseen. Ja lopulliseen hahmottelu ja piirtämisvaiheeseen. Tämä on siis vinkki kun vasta harjoittelet omaa tapaasi piirtää. (Tämä esimerkki on eritoteen lyijykynällä piirtämiseen.)
IDEOINTI JA LUONNOSTELU
- TAUSTA TUTKIMUS
- LUONNOSTELU JA SUUNNITTELU
HAHMOTTELU JA FYYSINEN PIIRTÄMINEN
- HAHMOTTELU
- SOMMITTELET ELEMENTIT KUVAALAAN
- KEVYESTI HAHMOTTELET OSAT JA YKSITYISKOHDAN PAIKOILLEEN. ÄLÄ KÄYTÄ VOIMAA VAAN PIDÄ KYNÄ HYVIN KEVYESTI KÄDESSÄ.
- PIIRTÄMINEN
Minulla saattaa suunnittelu ja hahmotteluvaihe tapahtua täysin alitajunnassa ja aloitan suoraan piirtämään intuitiivisesti. Suurin osa näistä ajatuksista jäävät vain pöytälaatikkoon. Piirtäminen itsessään on osa sitä ajatteluprosessia ja itsensä ilmaisua. Eikä mitään tiettyä tarkkaa oikeaa tapaa tai järjestystä tässä ole. Tämä on vain yksi esimerkki, josta voi aloittaa piirtämisen harrastamisen.
KEINOT JOILLA OPIN PIIRTÄMÄÄN?
Kun aloittaa niin kannattaa keskittyä sellaiseen aihepiiriin mikä sinulle itsellesi on tärkeää tai mielenkiinnon kohde. Älä piirrä muille vaan itsellesi. Lopputuloksella ei ole väliä sillä virheitä tekemällä oppii enemmän. Harjoittelemalla oppii. Yhdessä piirtäminen on hauskaa! Piirtäminen, maalaaminen tai värittäminen ei ole vain yksilölaji.
Riippuen päämäärästä minne tähtäät?
Itse olen kuitenkin huomannut, että koulutuksesta on apua. Ja kannattaa hakeutua esimerkiksi itseään kiinnostavan tekniikan alkeiskurssille. Jossa pääsee ensin kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Hyvin pian se oma lempitapa itsensä ilmaisuun löytyy. Kurssille hakeutuminen on pienempi sitoutuminen kuin koulun aloittaminen. Kurssilla on usein muitakin samasta aiheesta kiinnostuneita. Mutta myös oikeanlaisen opettajan löytäminen on myös tärkeää. Huono tai ei niin mielekäs tapa selittää asioita voi lannistaa innokkaimmankin oppimielen.
Aloitin piirtämisen harjoittelun yli 35 vuotta sitten. Silloin ei ollut tällaisia resursseja tarjoilla kuin on nyt. Nykyään on rajattomat mahdollisuudet alan opiskeluun. Netti on täynnä ilmaisia videoita ja tutoriaaleja. On online kursseja. Avaat vain puhelimen ja eteen lävähtää live hackseja ja niin edelleen. Niissä on tosin omat suden kuoppansa. On valittava tarkkaan kenen neuvoja kannattaa kuunnella ja ketkä eivät oikeasti tiedä asiasta mitään. Onneksi alan seurat tarjoavat erilaisia kurssimahdollisuuksia eri asteella oleville harrastajille.
HIILI JA LYIJYKYNÄLLÄ PIIRTÄMINEN
Hiili ja lyijy piirtämisen voi karkeasti jaotella kahteen pää tyyppiin: lisäävään ja vähentävään piirustustekniikkaan. Näitä tekniikoita voi ja käytetään usein keskenään. Eli ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan tekniikka malleja. Vaikka on koulukuntia joiden mukaan poistava tekniikka ei ole oikeaa piirtämistä, Vähentävässä tekniikassa siis poistetaan pigmenttiä pinnalta. Jota maallikontermein kutsutaan kumittamiseksi. "Oikeaoppiset" lyijykynän piirtotekniikat voisi mieltää lisääväksi tekniikaksi. Perusperiaatteessa siis lyijykynällä piirrettävä muoto syntyy paperinpinnalle piirtämällä ohuita kerroksia ristikkäin ja päällekkäin kunnes haluttu arvo on saavutettu. (Tämä on etenkin realismipiirtämisessä yleinen piirustus tyyli.) Väriä ei levitetä tai kumiteta vaan pinnalle lisätään asteittain sävyjä joista kokonaisuus muodostuu. Tässä tekniikassa kynän käsittely on tärkeässä roolissa. On Tärkeää, että kynän kärki on pitkä ja terävä ja se miten pitelet kynää kädessäsi on etenkin tärkeässä roolissa. Lisäävässä tekniikassa kumin tai pigmentin poistaminen on hyvin vähäisessä roolissa. Tai sitä ei käytetä lainkaan.
En kuitenkaan aio paneutua piirtämisen oikeaoppisuuteen tai muutenkaan keskittyä siihen miten kuva piirretään paperille. Vaan aion antaa vain selkeän esimerkin siitä miten voit myös toteuttaa kuvia paperille. Tämä tekniikka pohjautuu viivaan ja etenkin viivan ja pisteen piirtämiselle. Ja se on lisäävä piirustustekniikka. Jota voit kokeilla lyijykynällä tai tussilla tai vaikka värikynällä.
Lisäävä piirustus tekniikat ovat perusperiaatteeltaan samoja myös tussauksessa (jopa terminologia on sama). Hatching, Cross Hatching, skribling ja stippling. Perehtyn siis fyysiseen piirtämiseen ohjeen avulla KUVAN TUSSAUAS OSIOSSA.
KUVAN TUSSAUS
Käyn tässä osiossa esimerkkien avulla läpi perus muste piirto tai maalaustekniikoita (muste on nestemäistä ja sillä voi maalata. Saataviööa on myös erilaisia sivellintusseja, joilla saa eloa viivaan.). Piisto tekniikoista käytetään myös tuttavallisempaa nimitystä tussaus.
Tässä on nyt ihan konkreettinen esimerkki piirtämisestä ja tussaamisesta. Yritin tehdä mahdollisimman simppelin ja helpon esimerkin, josta on helppo aloittaa. Periaate apuviivojen tai kiintopisteenkäytöstä on sama. Mieti mitä haluat piirtää ja sitä millainen on kohteen rakenne. Millaisista osista kokonaisuus rakentuu.
Tässä esimerkissä näet miten pienillä muutoksilla on suuri vaikutus. Helposti yksinkertaisesti saa yhdestä ja samasta erilaisen vaikutelman. Riittää kun hieman muuttaa joitakin yksinkertaisia asioita. Piirtäminen ei ole vaikeaa ja sen voi kukatahansa oppia. Ja kaiken lisäksi se on hauska yhdessätekemisen muoto.
KUVAN TUSSAUS ELI INKING TECHNIQUES
Hatching ja Cros Hatching on siis piirrustus tekniikka nimitys ei siis pelkästään tussipiirtämiseen vaan sitä käytetään yleisesti muissakin piirrustus medioissa. Se siis on piirtämisen muoto, jossa kuva muodostetaan viivoja käyttämällä.
Stippling, jossa muoto syntyy pisteistä tai pienen pienistä viivoista tai palloista. Ja hieman huonommin tunnettu scribling, jossa kirjaimellisesti tuherretaan epämääräistä muotoa paperin pinnalle tai pyöritetään kynän kärkeä tiukkoina ympyröinä paperin pinnalla. Ja siitä muodostuu kuvan rakenne.
Kun pääset piirtämisessä vauhtiin kannattaa alkaa kokeilemaan ja testailemaan eri asioita. Tussipiirtäminen on siihen hyvä keino. Samasta muodosta saa hyvinkin toisistaan poikkeavia lisäämällä viivaan paksuutta. Kokeilemalla erilaisia tusseja ja sivellintussi on mainio väline silloin kun viivatyöskentelyyn on saanut varmuutta. Painetta kynän kärjessä muuttamalla saat linjaan eloa ja viivan paksuus ohenee kun kosketat paperia kevyesti. Jos taas lisäät painetta tuloksena on paksu viiva. Sivellintussi työskentelyssä näkyy, jopa piirtäjän tunnetila ja mielialan vaihtelut.
ILMAISEKSI LADATTAVA
ÄÄRIVIIVA PIIRROS KIRSIKANKUKASTA JA TUSSAUS ESIMERKKI
ILOA PIIRTÄMISEEN JA EI KUN TUSSAAMAAN
STIPPLING
Stippling on meditatiivinen tapa piirtää. Kuva rakentuu piste kerrallaan.
Tässä erimerkissä näkyy kaksi tapaa käyttää pisteitä. Voit erottaa kuvan taustasta tai varjostaa kuvan.
Jos haluat kokeilla tämän kuvan värittämistä tai stipplingiä.
Ääriviivapiirrokset falmingoista ja pöllöistä on julkaistu Mikä värityskirja. A hoot of a colouringbook:ssa 2024.
Stippling on mahtava tekniikka esimerkiksi silmien varjostamisessa. Kuva siis rakentuu pistekerrallaan hitaasti. Lisäämällä pienien pisteiden kerroksia syntyy varjo illuusio. Alla olevassa esimerkissä rakensin pöllön katseen pieniä pisteitä käyttämällä. Koska alkuperäinen kuva on piirretty A3 kokoiselle paperille. Huomasin että värityskirjassa oleva kuva on erittäin pieni ja jotta saat parhaan tuloksen kuvan värittämisestä tai tussauksesta suosittelen ottamaan kuvasta kopion ja suurentamaan kuvaa 30% suuremmaksi.
SCRIBBLING
Scribbling tekniikalla taas piirretään kauniita "koukeroita" tussilla, lyijykynällä tai no oikeastaan millätahansa kynällä. Tekniikassa siis piirretään muoto esiin täyttämällä pinta koukeromaisella kaavamaisella ranneliikkeellä. Paremmin en osaa sitä sanoin kuvailla.
Koska en osaa sitä sanoin selittää piirsin Mikä värityskirjan flamingonkukkaan esimerkin tekniikasta. Flamingokukan terälehdissä on käytetty myös hatching mustepiirto tekniikkaa eli piirtotekniikassa käytetään suoria samansuuntaisia viivoja.
"Flamingokukka" Mikä värityskirja. A hoot of a colouringbook.
Vinkki: Värityskirjaa ei tarvitse värittää,
vaan siihen voi harjoitella erilaisia tussaus tekniikoita.